Kaavassa on osoitettu joukko alueita, joiden luontoarvot voitaneen huomioida vaikka niitä ei perustettaisikaan varsinaisiksi suojelualueiksi. Nämä alueet on erotettu tavanomaisista virkistysalueista (V) antamalla niille ominaispiirremerkintä luo (=luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Näihin ns. luo-alueisiin kuuluvat keskeiset ekologiset yhteydet, pienemmät luontokohteet sekä olennaisimmat metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä sisältävät alueet. Merkintää on käytetty myös arvokkaampien ydinalueiden tuki- ja puskurialueiden osoittamiseen (mm. Stora dammenin puronvarren SL-alueelle osoitettu tuki- ja puskurialue). Luo-alueita on varjokaavassa osoitettu kaikkiaan 580 ha. Kohteiden yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät varjokaavaselosteen liiteosasta.

Nro. | Kohteen nimi | Sijainti | |
23 | Kasabergetin kallio ja hiidenkirnut | Helsinki | Karhusaari |
24 | Karhusaaren kallioalue | Helsinki | Karhusaari |
25 | Metsärinne ja korpinotkelma | Helsinki | Karhusaari |
26 | Salmenkallion kallio ja sararäme | Helsinki | Salmenkallio |
27 | Ribbingön rantametsä | Helsinki | Talosaari |
28 | Ribbingön kallioalue | Helsinki | Talosaari |
29 | Ribbingön ekologinen yhteys | Helsinki | Talosaari |
30 | Marbackenin kallioalue ja kangasräme | Helsinki | Talosaari |
31 | Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys | Helsinki | Ultuna |
32 | Stora dammenin ekologinen yhteys | Helsinki | Ultuna |
33 | Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys | Helsinki | Ultuna |
34 | Kansallispuiston puskurialueet | Helsinki | Ultuna |
35 | Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys | Helsinki | Östersundom |
36 | Stora dammenin ekologinen yhteys | Helsinki | Östersundom |
37 | Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys | Helsinki | Östersundom |
38 | Sakarinmäen ekologinen yhteys | Helsinki | Östersundom |
39 | Gumbölen metsäalue | Helsinki | Östersundom |
40 | Östersundomin metsäniemeke | Helsinki | Östersundom |
41 | Östersundomin kallioalue | Helsinki | Östersundom |
42 | Östersunomin kartanon kosteikko | Helsinki | Östersundom |
43 | Porvoonväylän kallioalue | Helsinki | Östersundom |
44 | Puroniityntien lehto- ja korpinotkelma | Helsinki | Östersundom |
45 | Dagsverkbergetin kallioalue | Helsinki | Östersundom |
46 | Korsnäsin kallioalue ja rinnelehto | Helsinki | Östersundom |
47 | Långörenin saari | Helsinki | Östersundom |
48 | Westerkullan niittyalue | Vantaa | Länsimäki |
49 | Gubbackan kalliometsät | Vantaa | Länsisalmi |
50 | Mustavuoren ekologinen yhteys | Vantaa | Ojanko |
51 | Mustavuoren suojelualueen puskurialueet | Helsinki | Östersundom |
52 | Storörsbottnetin ruokoluhta ja metsäalue | Sipoo | Majvik |
53 | Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys | Sipoo | Majvik |
54 | Fallbackenin kallioalue | Sipoo | Granö |
55 | Klåbäckenin kallioalueet | Sipoo | Granö |
56 | Strömsuddin ruokoluhta | Sipoo | Granö |
57 | Träskvikenin lehto, lehtokorpi, saniaslehto | Sipoo | Granö |
58 | Granön kallioalueet | Sipoo | Granö |
59 | Majvikin ekologinen yhteys itään | Sipoo | Majvik |
60 | Majvikin eteläinen suuralue | Sipoo | Majvik |
Ekologiset yhteydet
Östersundomin varjokaavassa ekologisella yhteydellä tarkoitetaan aluetta, joka kytkee toisiinsa kaksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta kohdetta toisiinsa. Tässä yhteydessä luonnon monimuotoisuuden arvokohteilla viitataan alueisiin, jotka ovat kokonsa tai muun ominaispiirteensä ansioista valtakunnallisesti tai maakunnallisesti edustavia luontokohteita kuten Sipoonkorven metsämanner, Östersundomin lintuvedet, Mustavuori-Labbackan lehtoalue ja Majvikin rannikon metsäalueet. Sipoonkorven metsämantereen kytkeminen Mustavuoren lehtoalueeseen, Majvikin rannikon metsäalueisiin ja Östersundomin lintuvesiin on varjokaavan keskeisin lähtökohta.
Sipoonkorven ja rannikon väliset ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten ulkoilureittejä. Toisaalta suunnittelualueen keskeisimmät metsäiset ekologiset yhteydet (mm. Länsisalmen metsät tai Stora dammenin purolaakso) ovat jo itsessään erittäin edustavia, erilaisten luontotyyppien ja metsäalueiden kokonaisuuksia, minkä vuoksi nämä kohteet osoitetaan suojelualueiksi (SL). Alueen keskeisimmät ekologiset yhteydet säilytetään rakentamiselta ja mahdollisimman leveinä, jotta ne yhtäältä palvelevat monia virkistyskäyttäjiä (mm. hiihtäjät, ratsastajat, ulkoilijat) toisaalta toimivat eläinten ja kasvien luontaisina leviämisreitteinä. Liian kapea ekologinen yhteys heikentää metsäisten luontotyyppien ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen lajistoa. Reunavaikutuksella on todettu olevan vaikutusta myös metsiä käyttävien ihmisten virkistyskokemuksiin. Sadan metrin levyinen käytävä on kokonaan reunavyöhykettä.
Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura-alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tärkeänä myös Eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa:
“Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. …. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.” (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011).