Ekologiset yhteydet ja luo-alueet

Kaavassa on osoitettu joukko alueita, joiden luontoarvot voitaneen huomioida vaikka niitä ei perustettaisikaan varsinaisiksi suojelualueiksi. Nämä alueet on erotettu tavanomaisista virkistysalueista (V) antamalla niille ominaispiirremerkintä luo (=luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Näihin ns. luo-alueisiin kuuluvat keskeiset ekologiset yhteydet, pienemmät luontokohteet sekä olennaisimmat metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä sisältävät alueet. Merkintää on käytetty myös arvokkaampien ydinalueiden tuki- ja puskurialueiden osoittamiseen (mm. Stora dammenin puronvarren SL-alueelle osoitettu tuki- ja puskurialue). Luo-alueita on varjokaavassa osoitettu kaikkiaan 580 ha. Kohteiden yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät varjokaavaselosteen liiteosasta.

Nro.	Kohteen nimi	Sijainti
23	Kasabergetin kallio ja hiidenkirnut	Helsinki	Karhusaari
24	Karhusaaren kallioalue	Helsinki	Karhusaari
25	Metsärinne ja korpinotkelma	Helsinki	Karhusaari
26	Salmenkallion kallio ja sararäme	Helsinki	Salmenkallio
27	Ribbingön rantametsä	Helsinki	Talosaari
28	Ribbingön kallioalue	Helsinki	Talosaari
29	Ribbingön ekologinen yhteys	Helsinki	Talosaari
30	Marbackenin kallioalue ja kangasräme	Helsinki	Talosaari
31	Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys	Helsinki	Ultuna
32	Stora dammenin ekologinen yhteys	Helsinki	Ultuna
33	Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys	Helsinki	Ultuna
34	Kansallispuiston puskurialueet	Helsinki	Ultuna
35	Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys	Helsinki	Östersundom
36	Stora dammenin ekologinen yhteys	Helsinki	Östersundom
37	Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys	Helsinki	Östersundom
38	Sakarinmäen ekologinen yhteys	Helsinki	Östersundom
39	Gumbölen metsäalue	Helsinki	Östersundom
40	Östersundomin metsäniemeke	Helsinki	Östersundom
41	Östersundomin kallioalue	Helsinki	Östersundom
42	Östersunomin kartanon kosteikko	Helsinki	Östersundom
43	Porvoonväylän kallioalue	Helsinki	Östersundom
44	Puroniityntien lehto- ja korpinotkelma	Helsinki	Östersundom
45	Dagsverkbergetin kallioalue	Helsinki	Östersundom
46	Korsnäsin kallioalue ja rinnelehto	Helsinki	Östersundom
47	Långörenin saari	Helsinki	Östersundom
48	Westerkullan niittyalue	Vantaa	Länsimäki
49	Gubbackan kalliometsät	Vantaa	Länsisalmi
50	Mustavuoren ekologinen yhteys	Vantaa	Ojanko
51	Mustavuoren suojelualueen puskurialueet	Helsinki	Östersundom
52	Storörsbottnetin ruokoluhta ja metsäalue	Sipoo	Majvik
53	Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys	Sipoo	Majvik
54	Fallbackenin kallioalue	Sipoo	Granö
55	Klåbäckenin kallioalueet	Sipoo	Granö
56	Strömsuddin ruokoluhta	Sipoo	Granö
57	Träskvikenin lehto, lehtokorpi, saniaslehto	Sipoo	Granö
58	Granön kallioalueet	Sipoo	Granö
59	Majvikin ekologinen yhteys itään	Sipoo	Majvik
60	Majvikin eteläinen suuralue	Sipoo	Majvik

Ekologiset yhteydet

Östersundomin varjokaavassa ekologisella yhteydellä tarkoitetaan aluetta, joka kytkee toisiinsa kaksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta kohdetta toisiinsa. Tässä yhteydessä luonnon monimuotoisuuden arvokohteilla viitataan alueisiin, jotka ovat kokonsa tai muun ominaispiirteensä ansioista valtakunnallisesti tai maakunnallisesti edustavia luontokohteita kuten Sipoonkorven metsämanner, Östersundomin lintuvedet, Mustavuori-Labbackan lehtoalue ja Majvikin rannikon metsäalueet. Sipoonkorven metsämantereen kytkeminen Mustavuoren lehtoalueeseen, Majvikin rannikon metsäalueisiin ja Östersundomin lintuvesiin on varjokaavan keskeisin lähtökohta.

Sipoonkorven ja rannikon väliset ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten ulkoilureittejä. Toisaalta suunnittelualueen keskeisimmät metsäiset ekologiset yhteydet (mm. Länsisalmen metsät tai Stora dammenin purolaakso) ovat jo itsessään erittäin edustavia, erilaisten luontotyyppien ja metsäalueiden kokonaisuuksia, minkä vuoksi nämä kohteet osoitetaan suojelualueiksi (SL). Alueen keskeisimmät ekologiset yhteydet säilytetään rakentamiselta ja mahdollisimman leveinä, jotta ne yhtäältä palvelevat monia virkistyskäyttäjiä (mm. hiihtäjät, ratsastajat, ulkoilijat) toisaalta toimivat eläinten ja kasvien luontaisina leviämisreitteinä. Liian kapea ekologinen yhteys heikentää metsäisten luontotyyppien ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen lajistoa. Reunavaikutuksella on todettu olevan vaikutusta myös metsiä käyttävien ihmisten virkistyskokemuksiin. Sadan metrin levyinen käytävä on kokonaan reunavyöhykettä.

 Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura-alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tärkeänä myös Eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa:

“Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. …. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.” (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011).