Ekologiset yhteydet ja luo-alueet

Kaavassa on osoitettu joukko alueita, joiden luontoarvot voitaneen huomioida vaikka niitä ei perustettaisikaan varsinaisiksi suojelualueiksi. Nämä alueet on erotettu tavanomaisista virkistysalueista (V) antamalla niille ominaispiirremerkintä luo (=luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Näihin ns. luo-alueisiin kuuluvat keskeiset ekologiset yhteydet, pienemmät luontokohteet sekä olennaisimmat metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä sisältävät alueet. Merkintää on käytetty myös arvokkaampien ydinalueiden tuki- ja puskurialueiden osoittamiseen (mm. Stora dammenin puronvarren SL-alueelle osoitettu tuki- ja puskurialue). Luo-alueita on varjokaavassa osoitettu kaikkiaan 580 ha. Kohteiden yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät varjokaavaselosteen liiteosasta.

Nro.Kohteen nimiSijainti 
23Kasabergetin kallio ja hiidenkirnutHelsinkiKarhusaari
24Karhusaaren kallioalueHelsinkiKarhusaari
25Metsärinne ja korpinotkelmaHelsinkiKarhusaari
26Salmenkallion kallio ja sararämeHelsinkiSalmenkallio
27Ribbingön rantametsäHelsinkiTalosaari
28Ribbingön kallioalueHelsinkiTalosaari
29Ribbingön ekologinen yhteysHelsinkiTalosaari
30Marbackenin kallioalue ja kangasrämeHelsinkiTalosaari
31Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteysHelsinkiUltuna
32Stora dammenin ekologinen yhteysHelsinkiUltuna
33Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteysHelsinkiUltuna
34Kansallispuiston puskurialueetHelsinkiUltuna
35Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteysHelsinkiÖstersundom
36Stora dammenin ekologinen yhteysHelsinkiÖstersundom
37Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteysHelsinkiÖstersundom
38Sakarinmäen ekologinen yhteysHelsinkiÖstersundom
39Gumbölen metsäalueHelsinkiÖstersundom
40Östersundomin metsäniemekeHelsinkiÖstersundom
41Östersundomin kallioalueHelsinkiÖstersundom
42Östersunomin kartanon kosteikkoHelsinkiÖstersundom
43Porvoonväylän kallioalueHelsinkiÖstersundom
44Puroniityntien lehto- ja korpinotkelmaHelsinkiÖstersundom
45Dagsverkbergetin kallioalueHelsinkiÖstersundom
46Korsnäsin kallioalue ja rinnelehtoHelsinkiÖstersundom
47Långörenin saariHelsinkiÖstersundom
48Westerkullan niittyalueVantaaLänsimäki
49Gubbackan kalliometsätVantaaLänsisalmi
50Mustavuoren ekologinen yhteysVantaaOjanko
51Mustavuoren suojelualueen puskurialueetHelsinkiÖstersundom
52Storörsbottnetin ruokoluhta ja metsäalueSipooMajvik
53Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteysSipooMajvik
54Fallbackenin kallioalueSipooGranö
55Klåbäckenin kallioalueetSipooGranö
56Strömsuddin ruokoluhtaSipooGranö
57Träskvikenin lehto, lehtokorpi, saniaslehtoSipooGranö
58Granön kallioalueetSipooGranö
59Majvikin ekologinen yhteys itäänSipooMajvik
60Majvikin eteläinen suuralueSipooMajvik

Ekologiset yhteydet

Östersundomin varjokaavassa ekologisella yhteydellä tarkoitetaan aluetta, joka kytkee toisiinsa kaksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta kohdetta toisiinsa. Tässä yhteydessä luonnon monimuotoisuuden arvokohteilla viitataan alueisiin, jotka ovat kokonsa tai muun ominaispiirteensä ansioista valtakunnallisesti tai maakunnallisesti edustavia luontokohteita kuten Sipoonkorven metsämanner, Östersundomin lintuvedet, Mustavuori-Labbackan lehtoalue ja Majvikin rannikon metsäalueet. Sipoonkorven metsämantereen kytkeminen Mustavuoren lehtoalueeseen, Majvikin rannikon metsäalueisiin ja Östersundomin lintuvesiin on varjokaavan keskeisin lähtökohta.

Sipoonkorven ja rannikon väliset ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten ulkoilureittejä. Toisaalta suunnittelualueen keskeisimmät metsäiset ekologiset yhteydet (mm. Länsisalmen metsät tai Stora dammenin purolaakso) ovat jo itsessään erittäin edustavia, erilaisten luontotyyppien ja metsäalueiden kokonaisuuksia, minkä vuoksi nämä kohteet osoitetaan suojelualueiksi (SL). Alueen keskeisimmät ekologiset yhteydet säilytetään rakentamiselta ja mahdollisimman leveinä, jotta ne yhtäältä palvelevat monia virkistyskäyttäjiä (mm. hiihtäjät, ratsastajat, ulkoilijat) toisaalta toimivat eläinten ja kasvien luontaisina leviämisreitteinä. Liian kapea ekologinen yhteys heikentää metsäisten luontotyyppien ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen lajistoa. Reunavaikutuksella on todettu olevan vaikutusta myös metsiä käyttävien ihmisten virkistyskokemuksiin. Sadan metrin levyinen käytävä on kokonaan reunavyöhykettä.

 Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura-alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tärkeänä myös Eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa:

Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. …. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.” (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011).