Ekosysteemipalvelut
Kun biologinen monimuotoisuus hupenee, heikkenevät myös ekosysteemipalvelut eli ihmisen luonnosta saamat hyödyt (Naskali ym. 2006; Kolström 2010). Esimerkiksi metsät tarjoavat tuotantopalveluja, kuten puuraaka-ainetta, ravintoa (marjat, sienet) sekä maaperän, joka pidättää vettä tasoittaen tulvahuippuja ja suodattaa sadevedestä pohjavettä (Matero ym. 2003). Luonto, etenkin kaupunkimetsät, tarjoaa myös säätelypalveluja. Esimerkiksi Tukholmassa erityisen tärkeiksi säätelypalveluiksi on havaittu ilman puhdistaminen, pienilmaston säätely, melun torjunta, sadevesien johtaminen ja kuivatus sekä jätevesien käsittely (Helsingin kaupunki 2008a). Taajamametsät vaimentavat myös tuulta ja lisäävät rakennetun alueen viihtyisyyttä toimimlla mm. näkösuojana ja tarjoamalla kulttuuripalveluja kuten virkistäytymispaikkoja kaupunkilaisille (Helsingin kaupunki 2008a).
Kaupunkien ekosysteemipalvelujen näkökulmasta tärkeitä ekosysteemejä ovat lehti- ja havumetsien lisäksi mm. kalliot, avoimet niityt ja kosteikot, jotka yhdessä luovat monimuotoisen elinympäristöjen kirjon (Löfvenhaft ym. 2002). Luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Kuntalain 1 § puolestaan kehottaa kuntia edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kuntien kannattaa tukea luonnon monimuotoisuutta ja sitä kautta ekosysteemipalvelujen ylläpitoa myös taloudellisista syistä.
Vihreä, mahdollisimman luonnonmukainen infrastruktuuri nimittäin säästää yhteiskunnan maksettavaksi lankeavia kuluja tuottamiensa säätely- ja kulttuuripalvelujen kautta. Keinoja ilmastonmuutoksen sopeutumiseen Helsingin kaupungissa –raportin (2012) mukaan kaupungin vihreä infrastruktuuri, viheralueet ja erityisesti metsät toimivat tärkeinä paikallisilmaston säätelijöinä. Alavat rannat kannattaisi puolestaan säilyttää rakentamattomina luonnontilaisina tulvavyöhykkeinä sekä rakennusteknisistä että taloudellisista syistä.
Luonnonmukaisten virkistysalueiden säilyminen tulisi turvata jo senkin takia, että ne tarjoavat usein laadukkaamman virkistyskokemuksen sekä monipuolisempia harrastus- ja ulkoilumahdollisuuksia kuin esimerkiksi rakennetut puistot tai urheilualueet. Laajat virkistysmetsät kestävät myös paremmin kulutusta kuin pienet ja eristyksissä olevat metsäsirpaleet (Tyrväinen ym. 2007). Näidenkin kulttuuripalvelujen tuotto voidaan haluttaessa mitata rahassa esimerkiksi liikunnan kautta tulevina positiivisina terveysvaikutuksina ja säästöinä yhteiskunnalle. Viheralueiden runsaus ja läheisyys nostavat lisäksi asuntojen arvoa ja lisäävät yhteisön sosiaalista pääomaa (Tyrväinen ja Korpela 2009). Ekosysteemipalvelujen merkitys tulisikin ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa nostamalla ekosysteemipalveluiden heikkenemisen aiheuttamat kustannukset esiin erilaisten toimenpiteiden ja hankkeiden laskelmissa.
Lähdeviitteet:
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2008a: Ekosysteemipalvelut – luonto kaupunkilaisen elinehtona. http://www.hel.fi/hki/ymk/fi/Ymp_rist_n+tila/Luonto/Ekosysteemipalvelut/ Ekosysteemipalvelut+kaupungissa. Luettu 28.3.2011.
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2012 (Viinanen, J ja Yrjölä, T.): Keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi Helsingin kaupungissa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2012.
Kolström, T. 2010: Mitä ekosysteemipalvelut ovat. Teoksessa: Hiedanpää J., Suvantola L., Naskali A. (toim.). Hyödyllinen luonto. Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Vastapaino, Jyväskylä. s.19-32.
Löfvenhaft K., Björn C. ja Ihse M. 2002: Biotope patterns in urban areas: a conceptual model integrating biodiversity issues in spatial planning. Landscape and Urban Planning 58, 2-4, 223-240.
Matero J., Saastamoinen O. ja Kouki J. 2003: Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ja niiden arvottaminen. Metsätieteen aikakauskirja 3, 355-384.
Naskali A., Hiedanpää J. ja Suvantola L. 2006. Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä. Suomen ympäristö 48/2006. Ympäristöministeriö, Helsinki.
Tyrväinen L. ja Korpela K. 2009: Luonnosta terveyttä onnistuneella kaupunkisuunnittelulla. Teoksessa: Faehnle M., Bäcklund P., Laine M. (toim.). Kaupunkiluontoa kaikille – Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa. Helsingin kaupungin tietokeskus 2009 /6. 130 s.
Tyrväinen L., Silvenn.en H., Korpela K. ja Ylen, M. 2007: Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa: Tyrväinen L., Tuulentie, S. (toim.). Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52, 57–77.